*

harran

Toistainen kevätlaulu

Keväisiin sateenkaaren väreihin

pensselini maalaa kultamunia koreittain;

kirjaava kynäni ja tuhertava tussini

merkitsevät reviirieni laajentuvia rajoja;

nakkisormet naputtavat sarjatulta;

myyrän nahkaan tai vessan seinään

sikiävät sana-armeijani.

Vaikka toukka-armeija nakertaa varttani,

kukkani ovat yhtä kauniita kuin ennen,

viettelevät väreillään, huumaavat tuoksullaan.

Sille ainoalle jota en hurmaa, nauran;

pääkalloprinsessalle, jolla ei silmiä, ei nenää;

sillä kevät on tullut;

järveltä kantautuu joutsenen laulu.

 

~O~

 

Mitä sitten jos annettu aika on lyhyt?

Siihen mahtui jo enemmän kuin toisille vuosisataan.

Tärkeämpi kysyä: sen minkä sain

käytinkö kunnolla, täytinkö tunnolla?

Kosketinko sydämiä, aivoja mieliä sieluja?

Puhkesiko kukka, hymy vuokseni?

Olinko kenellekään onnensa?

Vai jätinkö vain jälkeeni

kaipausta ja tyhjyyttä,

jonka mikä tahansa mörkö

voi täyttää laimeilla liemillään?

 

~O~

 

Palava tuli ylpeässä rinnassani polttaa

kuonan siihen porautuvista fasistien luodeista.

Jo ennen kuin ruumiini on jäähtynyt,

henkeni on hedelmöittänyt henkiä;

sydämeni on valloittanut sydämiä.

Sieluni jää perinnöksi syntymämaan.

Kuka siis olen?

 

Uteliaisuudesta kyltymättömät aivoni uhmaten

ottavat vastaan bolševistisen niskalaukauksen.

Ja kun aivoni leviävät Katynin metsään,

henkeni leviää kaikkialle maailmaan.

He pyyhkivät vertani puiden rungoilta,

mutta tulevat taimet ovat jo minun.

Kuka siis olen?

 

Ruumiini syntinen liha ja rusahteleva selkärankani

palavat heidän uskonnollisen kiihkonsa helvetintulessa.

Mutta liekkien viimein sammuessa

sieluni suuri timantti

loistaa kirkkaana tuhkassa,

taittaen valon väreiksi ja värit valoksi.

Kuka siis olen?

 

Heidän hävittäessään muistoani maan päältä,

nousen usvana ilmaan, otan haltuuni avaruuden;

keräännyn pilviin, eetteriin; sinne,

mihin heidän mielikuvituksensa ei yllä,

ja laskeudun sateena virvoittamaan janoista

maata, josta uusi elämä versoo.

 

Kuka minä olen?

Oletko se sinä?

Hymyilen sinulle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Anis Harran

Edit: vaikka runo syntyi tajunnanvirtana päätin sittenkin lisätä välimerkkejä koska siinä on toisenlainen rakenne kuin aiemmissa tajunnanvirtavuodatuksissani.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Palava tuli ylpeässä rinnassani polttaa

kuonan siihen porautuvista fasistien luodeista.

Jo ennen kuin ruumiini on jäähtynyt,

henkeni on hedelmöittänyt henkiä;

sydämeni on valloittanut sydämiä.

Sieluni jää perinnöksi syntymämaan.

Kuka siis olen?

Jatkaen aiempia keskusteluita:

Pidätkö itseäsi parempana kuin muut ihmiset? Entä poikkeuksellisempana? Ovatko muut ihmiset ominaisuuksiltaan alapuolellasi? Ansaitsetko mielestäsi erityislaatuisen aseman ihmiskunnassa ja muut eivät?

Vastaa sen perusteella, mitä ensimmäisenä tulee mieleen.

Anis Harran

Vastaus kaikkiin kysymyksiin on varovainen ei. Varovainen siksi että en koe kysymysten kohdetta asian ytimeksi. Ei siksi että kysymys on pikemminkin tästä: kaikki ihmiset ovat poikkeuksellisia, heidän asemansa voisi olla erityislaatuinen, mutta todella monet eivät tätä ymmärrä, usko tai edes pidä tärkeänä.

Ihmisten ylä- tai alapuolisuus ilmenee kovin monilla asteikoilla. Runon "minä" kuolee kuolemistaan näennäisesti vahvempien toimesta ja osoittautuu silti lopulta kestävämmäksi. Tosin kuka tuo "minä" on?

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset